Carnefobia ja herbanormatiivinen kulttuuri-imperialismi

Britanniassa tasa-arvo on taas saavuttanut erävoiton, kun oikeus totesi homofobisten konservatiivikristittyjen olevan kelvottomia sijaisvanhemmiksi. Tämä uutinen on ollut suuri harppaus yhdenvertaisuuden ja todellisen suvaitsevaisuuden edistymisessä, mutta tämä tapaus osoittaa meille toisen erittäin tärkeän suvaitsemattomuuden muodon, jonka kitkemiseksi ei ole tähän mennessä tehty riittävästi töitä. Tämä ihmisarvoa alentava ja syvästi loukkaava suvaitsemattomuuden muoto on nimeltään carnefobia.

Jokaisella ihmisellä on oikeus nauttia ruokansa rauhassa. Laki ei kiellä ihmiseltä lihansyöntiä, eli eettisesti tiedostava ja rakkaudellinen ihminen suvaitsee carnivooreja. "Eettisillä syillä" herbivoristista elämäntapaansa perustelevat vanhemmat opettavat lapsilleen, että carnivorismi olisi jotenkin luonnotonta ja väärin. Se, että ihminen voi saada kaikki tarvitsemansa ravintoaineet kasvi- ja sieniperäisestä ravinnosta, on heidän mukaansa osoitus siitä, että jokainen ihminen voi elää onnellisesti ilman eläinperäistä ravintoa. Heidän kohdallaan asia voi ollakin näin, mutta kaikki ihmiset eivät ole herbivooreja, vaan monet ihmiset pitävät enemmän eläinperäisen ravinnon mausta. Herbivorismi ei siis ole itsessään väärin, mutta siitä ei saa tehdä normia, jonka mukaan kaikkien täytyy elää. Ihminen saa siis käyttäytyä herbivoristisen etiikan mukaisesti niin halutessaan, mutta sen opettaminen muille on suvaitsematonta kulttuuri-imperialismia, jossa omaa näkemystä pidetään parempana kuin toisen. Yhdenvertaisuusyhdistys irtisanoutuu samalla jyrkästi irti myös kaikenlaisesta herbafobiasta, ja kannustaa ehdottomaan suvaitsevaisuuteen. Kaikkea täytyy suvaita, paitsi suvaitsemattomuutta!

Carnefobia on ihmisarvoa alentava räikeä tasa-arvorikos. Carnefobit eivät anna carnivoorien nauttia ruuastaan, vaikka itse nauttivatkin herbivooreina omasta ruuastaan. Tämä kaikki vain sen takia, että carnivooreilla se ruoka jonka syömisestä nauttii, sattuu olemaan eläinperäistä. Näin carnivoori joutuu kieltämään keskeisen osan identiteetistään ja elämään valheessa, ainakin jos on onnettomuudekseen sattunut syntymään carnefobian myrkittämän asenneilmapiirin keskelle. Jos esimerkiksi carnefobin lapsi sattuu olemaan carnivoori, hänelle opetetaan pienestä pitäen, kuinka carnivorismi on itsekkäiden ja piittaamattomien ihmisten ominaisuus, ja hän joutuu koko elämänsä kantamaan mukanaan kasvattajansa istuttamaa syyllisyyden ääntä. Tällaiselle lapselle jää vain kaksi äärimmäisen huonoa vaihtoehtoa: (1) lapsi torjuu nämä epäterveet syyllisyyden tunteensa, on itselleen rehellinen, nauttii estottomasti eläinperäisestä ravinnosta ja elää koko loppuelämänsä ihmisarvoa alentavassa tilanteessa, kun hänelle tärkeimmät ihmiset eivät hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. (2) Vaihtoehtoisesti lapsi alistuu tämän indoktrinaation alla ja elää koko elämänsä valheessa. Tällainen lapsi on vielä vanhainkodissakin vihainen itselleen, kun ei suostunut vastustamaan carnefobisia ennakkoluulojaan, elämään itselleen rehellisesti ja nauttimaan ruuasta, vaan sen sijaan kielsi itselleen keskeisen identiteettiä määrittävän tekijän. On myös mahdollista että carnivorian kieltäminen johtaa vakaviin psyykkisiin häiriöihin.

Yhteiskunnan tehtävänä on turvata lapsen oikeudet ja hyvinvointi, eikä siten lapsia voi sijoittaa carnefobiseen sijaisperheeseen. Yhdenvertaisuusyhdistyksen mielestä carnefobiset ihmiset eivät ole soveltuvia esimerkiksi sijaisvanhemmiksi, koska lapsi saattaisi olla carnivoori ja saada traumoja vanhempiensa asenteiden takia. Lisäksi olisi syytä harkita lasten huostaanottoa carnefobisilta vanhemmilta.

Yhdenvertaisuusyhdistys vaatii myös kriminalisoimaan syvästi epärehellisen väitteen, jonka mukaan ihminen saisi kyllä pitää lihan mausta, mutta ei harjoittaa carnivorismiaan. Tällainen väite on rasistinen ja selkeästi myös kansanryhmää vastaan kiihottava. Väitteen mukaan carnivoorit ovat toisen luokan kansalaisia - elleivät peräti aivan luokattomia. Väitteen esittäjät väittävät kirkkain silmin pitävänsä carnivooreja yhtä lailla ihmisinä ja sinänsä arvokkaina, mutta läpi paistaa asenne, jonka mukaan carnivorismi ei olisikaan aivan normaalia, koska heille eivät kuulu samat oikeudet kuin herbivooreille. Oikeastaan carnivooreilla ei ole edes oikeutta siihen mikä tekee heistä carnivooreja. Carnefobikot kertovat, että carnivoorit saavat kuulemma olla mieltyneitä lihan tuoksuun ja makuun, mutta eivät kuitenkaan saa toteuttaa tätä mieltymystään. Aivan vastaava väite olisi se, että herbivoorit saisivat olla mieltyneitä kasvien ja sienten tuoksuun ja makuun, mutta eivät saisi koskaan toimia mieltymyksensä mukaan, vaan joutuisivat elämään pelkällä liharavinnolla. Miltä se mahtaisi tuntua?